Korkealle nousseet osakkeiden ja erilaisten varallisuuserien hinnat ovat olleet tunnusomaisia käynnissä olevalle noususuhdanteelle. Tätä kehitystä ovat vauhdittaneet Yhdysvaltojen, Euroopan, Englannin ja Japanin keskuspankkien määrällisen keventämisen (quantitative easing, QE) ohjelmat sekä niiden asettamat nollakorot. Nämä toimenpiteet ovat laskeneet useiden valtioiden ja jopa joidenkin yritysten velkakirjojen korot lähelle nollaa (tai sen alapuolelle). On kiistanalaista ovatko toimet kiihdyttäneet talouskasvua, mutta ne ovat piilottaneet arvopapereihin ja erilaisiin varallisuuseriin liittyviä riskejä, kuten olemme useasti todenneet (ks. Q-review 2/2013 ja 1/2014). Ohjelmat ovat myös mahdollistaneet kannattamattomien yritysten pysymisen toiminnassa erittäin halvan lainarahan turvin. Nyt on havaittavissa ensimmäisiä merkkejä siitä, että keskuspankkien ohjelmien piilottamat riskit ovat realisoitumassa.
Öljyn hinnan jyrkkä lasku on ajanut useita liuskeöljyä tuottavia yhtiöitä maksuvaikeuksiin. Koska monet liuskeöljyn tuottajat ovat hyvin velkaantuneita, öljynhinnan pysyminen alhaisella tasolla johtaa todennäköisesti useisiin konkursseihin. Ongelmalliseksi tämän tekee, että useat näiden yhtiöiden velkakirjoista on luokiteltu ns. roskalainaluokkaan, joiden hinnat ovat nousseet poikkeuksellisen korkeiksi (ts. niiden korko on laskenut poikkeuksellisen alhaiseksi) nollakorkojen ja määrällisen keventämisen ohjelmien vuoksi (ks. tarkemmin Q-review 2/2014). Öljyliuskeyhtiöiden konkurssit voivatkin johtaa myyntipaniikkiin roskalainojen markkinoilla, mikäli sijoittajat alkavat epäillä kyseisten arvopapereiden arvoja. Tämä johtaisi roskalainaluokan arvopapereiden hintojen voimakkaaseen laskuun (eli korkojen nousuun) ja sijoittajien sekä heitä rahoittaneiden pankkien tappioihin.
Huolestuttavammaksi tilanteen tekee arvopaperistettujen luottojen ja luottojohdannaisten, kuten vakuudellisten velkasitoumuksien (credit default obligations, CDO’s), voimakas paluu rahoitusmarkkinoille. Käynnissä on samankaltainen rahoitusriskien siirtäminen nk. varjopankkisektorille, eli säädellyn pankkitoiminnan ulkopuolelle, kuin ennen vuoden 2008 romahdusta. Tämä koskee etenkin roskalainojen markkinoita. Varjopankkisektorin ja erilaisten arvopaperistettujen tuotteiden käyttö olivat keskeisessä roolissa vuosien 2007 – 2009 finanssikriisin synnyssä. Etenkin arvopaperistettujen tuotteiden riskien arviointiin käytetyt matemaattiset mallit epäonnistuivat pahasti. Vaikka riskien arviointimalleja on varmasti kehitetty eivätkä arvopaperistetut tuotteet enää todennäköisesti nauti niin suurta luottamusta luottoluokittajien parissa kuin 2000-luvun alussa, riskien kierrättäminen varjopankkisektorille herättää kysymyksiä nykyisen markkinatilanteen kestävyydestä. 2000 -luvulla varjopankkisektoria käytettiin poistamaan luottoriskit pankkien taseista käyttäen taseen ulkopuolisia erillisyhtiöitä, jotka vakuuttivat pankkien luottoriskit, pakkasivat ne arvopapereiksi ja myivät eteenpäin sijoittajille. Kriisi alkoi kun kävi ilmi, että arvopaperistettujen tuotteiden tuotot olivat huomattavasti epävarmemmat (riski oli suurempi) kuin oli ajateltu. Kuten 2000 -luvulla, suurin osa arvopaperistettujen tuotteiden liikkeellelasku tapahtuu edelleen vain myyjän ja ostajan välillä, eikä jonkin selvitysyhtiön kautta. Jos esim. roskalainamarkkinoilla alkaisi paniikki, siihen linkitettyjen arvopaperistettujen tuotteiden hinnat voisivat pahimmassa tapauksessa joutua samanlaisen romahduksen kohteeksi kuin vuonna 2008. Koska erilaisten varallisuuserin keskinäinen korrelaatio on huomattavasti kasvanut finanssikriisin jälkeen, johtaisi tämä helposti paniikkiin myös muiden arvopapereiden markkinoilla. Tämä romahduttaisi pankkien luotonantokyvyn ja talous ajautuisi luottolamaan. Koska erilaisilla markkinatoimijoilla on paljon velkaa, luotonsaannin kiristyminen pahentaisi paniikkia ja johtaisi niin kutsuttuihin pakkomyynteihin (fire sale).
Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinoilta onkin havaittu romahdus yrityksille myönnetyissä lainoissa. Etenkin hylättyjen luottohakemuksien määrä on noussut voimakkaasti. Luotonsaannin romahduksen syystä on toistaiseksi vain arvailuja, mutta se on suurempi kuin vuosien 2007 – 2009 finanssikriisissä. Se voi olla merkki yllä kuvatusta roskalainojen markkinoilta alkaneesta ketjureaktiosta, jonka seurauksena pankit ovat alkaneet rajoittaa yrityslainoitustaan suurien tappioiden pelossa. On kuitenkin vielä epäselvää, onko tämä ensimmäinen merkki kriisistä vai onko kyseessä vain jokin ohimenevä häiriö. Romahdus on kuitenkin huolestuttavan samanlainen kuin mitä koettiin pankkien välisillä rahoitusmarkkinoilla vuoden 2007 loppupuoliskolla. Silloinkaan syytä ei tiedetty, mutta finanssikriisi iski seuraavana kesänä.
Euroopan pankkisektori on edelleen haavoittuvainen johtuen tuottamattomien lainojen (non-performing loans) suuresta määrästä sen pankkijärjestelmässä (ks. Q-review 3/2014). EKP:n määrällisen keventämisen ohjelma uhkaa takaisinostosopimuksien (repo) markkinoiden likviditeettiä (ks. myös Q-review 4/2014). Kreikan mahdollisen euroeron vaikutukset Euroopan rahoitusjärjestelmään voivat myös olla arvaamattomat (ks. Q-review 1/2015). Kiinan talouskasvu on vuosien 2007 – 2009 finanssikriisin jälkeen nojannut enenevässä määrin velkarahoitteisiin kehitys- ja asuntoprojekteihin, joiden riskit ovat laajamittaisesti siirtyneet varjopankkisektorille (ks. Q-review 1/2014). Rahoitusjärjestelmään kohdistunut sokki esim. Yhdysvalloissa tai Euroopassa voikin aiheuttaa uuden globaalin rahoitusmarkkinakriisin. Tämän vuoksi uuden finanssikriisin todennäköisyys on noussut huomattavasti kuluneen kuukauden aikana. Tällä hetkellä arvoimme, että seuraavien 12 kuukauden aikana käynnistyvän finanssikriisin todennäköisyys on 35 prosenttia.