Edellistä euroalueen deprcon luokitusta tehtäessä oli pieni todennäköisyys euroalueen palaamisesta syksyllä takaisin positiiviselle kasvu-uralle (ks. Q-review 1/2012). EKP:n toimet ja maailmantalouden kehitys antoivat tuolloin toivoa paremmasta. Viimeaikaiset tapahtumat ovat kuitenkin johtaneet siihen, että ilman EKP:n suurta väliintuloa euroalue todennäköisesti jatkaa taantumassa toistaiseksi.
Rahoitusmarkkinoiden tila on vielä EKP:n LTRO:eiden ansiosta kohtuullisen hyvä ja pankkienvälisten luottojen markkinat eivät vielä signaloi rahoitusmarkkinastressin kasvusta. Valtionlainojen osalta tilanne on kuitenkin selkeästi huonontunut kuukauden takaisesta. Tällä hetkellä ainoa markkina, josta saadaan kohtuullisen vääristymätöntä kuvaa markkinoiden luottamuksesta valtioiden talouden ja velkojen hoitoon, on luottoriskivaihdantasopimuksien, eli ns. CDS:ien, markkina. EKP suorittaa tukiostoja valtioiden joukkovelkakirjamarkkinoilla, joten niiden arvot eivät välttämättä tällä hetkellä kerro valtion taloustilanteesta kovinkaan paljoa.
CDS markkinoilla kaikkien keskeisten euromaiden lainojen jälleenvakuuttamisen kustannukset ovat jatkaneet nousuaan EKP:n LTRO ohjelman aiheuttaman pienen laskun jälkeen. Ainoastaan Portugalin CDS:ien arvot ovat laskeneet, mutta ne ovat jo lähtökohtaisesti olleet huomattavan korkealla. Reaalitalouden puolella euroalueen ostopäällikköindeksin (PMI) arvot osoittavat euroalueen teollisuustuotannon selkeää laskua, ja Kreikan, Espanjan sekä Italian osalta suoranaista romahdusta.
Ranskan vaalit ovat tuoneet yhtä aikaa sekä toivoa että epäilystä euroalueen taloutta kohtaan. Hollande on ajanut säästämistoimenpiteiden vähentämistä, infrastruktuuri-investointeja sekä Euroopan vakausmekanismin (ESM) muuttamista pankiksi. Mikäli ESM toimisi pankkina, se voisi lainata lähes loputtomasti EKP:ltä. Näin ollen kyseessä olisi eräänlainen epäsuora setelirahoitus, jossa EKP käytännössä lainaisi rahat ESM:lle valtioiden tukemiseen. Samalla Hollanden ajama politiikka on ristiriidassa Saksan vaatiman linjan kanssa.
Kreikassa EU:n sanelemien säästöohjelmien vastustajat saivat suuren vaalivoiton, joka voi johtaa ongelmiin hallituksen muodostamisessa, sekä mahdollisiin uusiin vaaleihin ja/tai säästöohjelmien katkaisemiseen. Vaalituloksen tuoma epävarmuus heijastuu euroalueen rahoitusmarkkinoihin. Koska säästöohjelmat ovat EU:n ja IMF:n lainojen ehtoina, Kreikka saattaa ajautua jälleen uuteen velkojen järjestelyyn ja eurosta eroamiseen. Tällä olisi todennäköisesti voimakkaan negatiivisia vaikutuksia euroalueen rahoitusmarkkinoihin ja talouskehitykseen.
EKP:n setelirahoitus on käytännössä ainoa keino, jolla euroalue välttäisi taantuman jatkumisen. Tämä vaihtoehto näyttää kuitenkin epätodennäköiseltä, ja siksi odotamme euroalueen jatkavan taantumassa. Euroalueen ongelmat heijastuvat väistämättä Suomenkin rahoitusmarkkinoille ja reaalitalouteen, vaikkakin Suomen tilanne näyttää paremmalta kuin euroalueen yleisesti.