Tänään (6.9.2012) Mario Draghin esittelemässä uudistetussa joukkovelkakirjojen osto-ohjelmassaan EKP sitoutui ostamaan ”rajattomasti” valtioiden velkakirjoja. Toisin sanoen, EKP ilmoitti ostavansa valtioiden velkakirjoja markkinoilta aina kun se ”katsoo sen tarpeelliseksi”. Samalla EKP ilmoitti luopuvansa ensisijaisen velkojan asemasta uudessa osto-ohjelmassaan. Markkinat ovat ainakin aluksi reagoineet hyvin positivisesti, mutta miten EKP:n ohjelma todellisuudessa nykymuodossan vaikuttaa.

Lyhyellä aikavälillä EKP:n julkinen uudelleenosallistuminen joukkovelkakirjamarkkinoille todennäköisesti laskee kriisimaiden velkirjojen korkoja. Ongelmana järjestelyssä on ohjelman vaikutukset yksityisten sijoittajien käyttäytymiseen. Aina kun EKP lopettaa tukiostot, korot tukiostojen kohteena olleella velkakirjamarkkinalla todennäköisesti nousevat. Tätä sijoittajien epävarmuutta pahentaa se, että EKP ei ainakaan tässä vaiheessa sitoutunut korkokattoihin, joiden yli se ei antaisi kriisimaiden velkakirjojen korkojen nousta. Tälläinen sitoutuminen olisi todennäköisesti kasvattanut sijoittajien luottamusta.

On myös verrattain epävarmaa, kuinka kauan EKP kykenee jatkamaan osto-ohjelmaansa tilanteessa, jossa tuetun valtion taloutta ei saada säästötoimilla tai muuten paranemaan, ja kyseisen valtion velkakirjojen korot nousevat aina huomattavasti EKP:n vetäytyessä markkinoilta. Ohjelma perustuukin paljolti ”uskottavaan uhkaukseen” siitä, että EKP toimii tarvittaessa alentaakseen valtionlainojen korkoja. Mikäli markkinat eivät tätä ”uhkausta” syystä tai toisesta usko, EKP voi olla pakotettu osallistumaan velkakirjamarkkinoille pitkiäkin aikoja.  Epäselvää on, kuinka esimerkiksi Saksan keskuspankki tähän suhtautuisi. On siksi todennäköistä, että vaikka EKP ilmoitti ohjelman olevan ”rajaton” se ei kuitenkaan käytännössä sitä ole.

EKP:n velkakirjojen osto-ohjelma ei myöskään korjaa velkakriisin syitä, joita ovat kriisimaiden heikentynyt kilpailukyky sekä toimimattomat euroalueen työmarkkinat. Bloombergin ekonomisti David Powell on arvioinut (Bloomberg Brief), että Taylorin rahapolitiikkasäännön mukaan Espanjassa ohjauskoron pitäisi olla noin -7% kun taas Saksassa koron pitäisi saman säännön mukaan noin 4%.  Osto-ohjelma voisi auttaa näihin rahapolitiikan hyvin erilaisiin tarpeisiin euroalueen sisällä ainoastaan, mikäli sillä pyrittäisiin inflaation kiihdyttämiseen ja euron arvon heikentämiseen. Tähän ohjelmalla ei kuitenkaan pyritä, koska EKP on ilmoittanut steriloivansa velkakirjojen aiheuttaman rahan määrän lisäyksen. Se voidaan toteuttaa esimerkiksi myymällä vahvojen talouksien, kuten Suomen, velkakirjoja markkinoilla (ks. tarkempi selitys aiheesta täältä).

Vaikka EKP:n osto-ohjelma ei ole esitetyssä muodossa ratkaisu Euroopan velkakriisiin,  Euroalueen rahoitusmarkkina on kuluvan vuoden aikana alkanut hajota sellaisella vauhdilla, että EKP:n oli toimittava. Ohjelmalla kuitenkin voidaan ostaa aikaa, ja sitä sillä todennäköisesti haetaankin.