Tulevan talousromahduksen skenaariot

Joulukuussa 2018 julkaisimme ensi kertaa skenaariot, joissa analysoimme sitä, miten globaali talouskriisi todennäköisesti etenisi. Samalla “varoitimme”, että keinoja kriisin viivyttämiseksi on vielä jäljellä.

Siinä olimme täysin oikeassa. Keskuspankit ja Kiinan johto ovat kuluneen kahden vuoden aikana tehneet useita markkinoiden pelastusoperaatiota. Näihin lukeutuvat osake- ja luottomarkkinoiden romahduksen pysäyttäminen vuodenvaihteessa 2018/2019, jälleenmyyntitodistusten, eli ns. repo-markkinan pelastusoperaatio syyskuussa 2019 sekä globaalin rahoitusjärjestelmän pelastaminen koronaviruspandemian iskulta maalis-kesäkuussa 2020.

Joulukuun 2018 raportissa määrittelimme, että maailmantaloudella on edessään jokin kolmesta skenaariosta: lama, systeemikriisi tai globaali finanssisosialismi. Vaikka olemme tällä hetkellä vakaasti rahoitusmarkkinasosialismiin vievällä tiellä, sinne päätyminen ei (onneksi) ole varmaa.

Päivitimme skenaarioitamme syyskuun Q-Review raportissa, ja summeeraan ne tässä kirjoituksessa.

Romahdus

Romahdusskenaariossa globaalit rahoitusmarkkinat romahtavat.

Tämänhetkisen näkemyksemme mukaan maailmantalouden romahdus alkaa todennäköisesti Yhdysvaltojen osake- ja luottomarkkinoilta ja/tai Euroopan pankkisektorilta.

Yhdysvalloissa roskalainaluokkaan luokiteltujen yritysten lainojen korot ovat laskeneet ennätyksellisen alas (ks. kuvio) ennätyksellisestä yrityskonkurssien tasosta ja taantumasta huolimatta. Tämä altistaa ne katastrofaalisen romahduksen riskille.

Kuvio. ICE BoFA Corporate C indeksin CCC -luokkaan (“roskalainaluokkaan”), tai sen alle luokiteltujen yritysten velkatodistusten keskiarvokorko Yhdysvalloissa. Lähde: GnS Economics, St. Louis Fed

Yrityskonkurssien ennätyksellinen taso tarkoittaa, että työttömyys tuskin laskee äärimmäisistä korkeuksistaan, vaan se saattaa jopa kääntyä takaisin kasvuun lähikuukausina. Tämä vähentää kulutusta, mikä vähentää yritysten kannattavuutta ja johtaa maksukyvyttömyyden lisääntymiseen. Tämä puolestaan lisää pankkisektorin stressiä. Luottojen saatavuus vähenee ja kulutus laskee edelleen, mikä lisää konkursseja, ja syntyy deflaatiokierre.

Yritysten ja kotitalouksien maksukyvyttömyydestä ja konkursseista aiheutuvat tappiot kasvavat, kunnes luottamus ylivelkavivutettujen sijoittajien kesken menetetään. Sitä seuraa paniikinomainen pakoyritys kaikista riskialttiista velkakirjoista ja varallisuuseristä rahoitusmarkkinoiden erittäin kapeiksi käyneiden “ovien” kautta.

Epänormaali markkinatilanne sulkee sijoitusalgoritmit vähentäen huomattavasti markkinalikviditeettiä, indeksiosuusrahastot ja passiiviset sijoitusrahastot ovat pakotettuja myymään, CLO-markkinat hajoavat ja varjopankit ja hedgerahastot ottavat käyttöön aggressiivisia puolustusstrategioita (ja alkavat myydä).

Markkinalikviditeetti haihtuu, ostajat katoavat ja pääomamarkkinat romahtavat viimeistään Euroopan pankkikriisin alkaessa, josta olemme varoittaneet useasti (katso esim. tämä ja tämä).

Resetointi

Romahduksen jälkeen jatko riippuu siitä, mitä pankkisektorille tapahtuu. Jos se romahtaa, käytännössä se vie mukanaan koko rahoitusjärjestelmän. Käytännössä Resetointi koostuukin kahdesta tekjästä: pankkijärjestelmän kaatumisesta ja rahoitusmarkkinoiden romahduksesta.

Monet eivät ymmärrä kuinka lähellä tällaista tilannetta olimme lokakuun puolivälissä vuonna 2008. Luottamus pankkijärjestelmään oli romahtamassa, ja pelättiin, että pankit eivät yksinkertaisesti avaisi oviaan. Viikonloppuna lokakuun puolivälissä suurten teollisuusmaiden (G-7) johtajat kuitenkin nuijivat läpi pankkien kattavan pelastuspaketin, joka sisälsi lainatakuita, pankkien pääomapohjan vahvistamista ja suurten keskuspankkien likviditeettitukea. Systeemikriisiltä vältyttiin.

Pankkikriisi levittää epäluottamusta rahoitusmarkkinoille, se vetää myös likviditeettiä pois markkinoilta. Koska pankit irtisanovat yrityksille ja sijoittajille myöntämiään luottoja, syntyy laajoja ja kumuloituvia vakuuksien muutospyyntöjä (margin calls).

Kun luotonsaatavuus katoaa, kaikki vivutetut rahoitusmarkkinapositiot pyritään purkamaan mahdollisimman nopeasti. Tämä johtaa kaoottiseen myyntipaniikkiin. Tämä yhdistettynä pankkisektorin romahtamisesta aiheutuviin erittäin nopeasti nouseviin korkoihin romahduttaa pääomamarkkinat.

Tuloksena on käytännössä melkein kaiken rahoitusmarkkinatoiminnan pysähtyminen. Kaupankäynti yksinkertaisesti loppuu monilla pääomamarkkinoiden osilla. Kun rahoitusomaisuus käytännössä jäädytetään, sijoittajien maksukyvyttömyyden tulva iskee jo vakavissa vaikeuksissa oleviin liikepankkeihin sekä varjopankkisektoriin. Globaalien rahoitusmarkkinoiden rakenne romahtaa.

On melko vaikeaa kuvitella tilannetta, jossa suurimmalla osalla rahoitusomaisuudesta ei enää ole arvoa, mutta juuri sitä Resetointi  tarkoittaa: kaiken rahoitusomaisuuden hintojen uudelleenmäärittelyä.  

Suuri inflaatio

Rahoitusmarkkinoiden romahtaminen voidaan nykytilanteessa todennäköisesti estää vain äärimmäisen kovilla toimenpiteillä, eli käytännössö sosialisoimalla tai kansallistamalla rahoitusmarkkinat.

Tämä edellyttää keskuspankeilta ennen näkemätöntä puuttumista markkinoiden toimintaan. Yhdysvaltain keskuspankki Fedin ja muiden keskuspankkien olisi ostettava valtaosa korkeariskisistä arvopapereista, joita on maailmassa arviolta yli 400 biljoonan Yhdysvaltain dollarin edestä. Lisäksi keskuspankkien olisi annettava käytännössä rajatonta finanssipoliittista tukea valtioille kulutus- ja investointitoiminnan ylläpitämiseksi tai jopa lisäämiseksi.

Tässä skenaariossa suurten keskuspankkien taseet muuttuisivatkin käytännössä rajattomiksi sijoitusvälineiksi. Keskuspankkiirit päättäisivät, mitkä maat, ja yritykset selviäisivät. Ne muuttuisivat maailman Gosbankeiksi (entisen Neuvostoliiton keskuspankki).

Talous luonnollisesti toimisi tällaisessä “finanssisosialismissa” täysin toisin kuin nyt (kun se on vasta osittain sosialisoitu). Käytännössä siirtyisimme jonkinasteiseen fasismiin, mikä siis tarkoittaa yritysten ja valtiovallan täydellistä liittoa. Tämä johtaisi täysin tunnistamattomaan globaaliin taloudelliseen dystopiaan.

Inflaatio-odotukset nousisivat, kun keskuspankkien luoma raha virtaisi yrityksiin ja valtioille. Tämä yhdistettynä yrityskonkurssien nyt jo toteutuneeseen suureen määrä loisi täydellisen kasvualustan tuhoisan nopealle inflaatiolle, eli hyperinflaatiolle.

Tämä viimeinen onkin selkeästi pahin kuviteltavissa oleva skenaario.

Skenaariot ja keskuspankit

Viimeiset 11 vuotta keskuspankkiirit ovat epätoivoisesti yrittäneet pitää hauraan maailmantalouden kasvussa. Keskuspankkien yli vuosikymmenen jatkuneen rahapoliittisen sekoilun seurauksena maailmantalous on “zombifioitunut” ja jatkuvat pelastusoperaatiot ovat istuttaneet rahoitusmarkkinoilla vakavan moraalikadon (ks. esim. Q-Review 1/2018).

Keskuspankkien alkuperäinen tarkoitus ei koskaan ollut asettaa talouteen pysyviä erittäin alhaisia tai negatiivisia korkoja tai tuhota velkakirjamarkkinoiden hinnoittelumekanismia. Juuri sen ne ovat kuitenkin viimeisten vuosien aikana tehneet.

Keskuspankkien alkuperäinen tehtävä oli tarjota likviditeettitukea vaikeuksissa olleilla rahoituslaitoksille. Kun Yhdysvaltain keskuspankki Fed luotiin, alkoivat ne ottaa laajempaa otetta taloudesta manipuloimalla korkokantaa ja myöhemmin valtionvelkakirjamarkkinoita. Fed aloitti tämän ja siten se on pääsyyllinen täydellisesti sotkettuun talouteemme. Euroopan keskuspankki ja Suomen pankki EKP:n osana ovat myötämielisesti seurailleet Fedin esimerkkiä

Yksinkertainen tosiasia on, että rahoitusmarkkinat eivät kestäisi pystyssä elleivät keskuspankit niitä jatkuvasti tukisi.

Tuntemattomaan

Olemme tienhaarassa.  Maailmantalous ei toivu, rahoitusmarkkinoista on tullut valtava Ponzi -huijaus joka kestää pystyssä vain jatkuvan keskuspankkien tuen turvin, ja Euroopan pankkisektori on muuttunut hauraaksi zombiksi.

Edessämme olevat vaihtoehdot ovat äärimmäisiä. Joko annamme talouden romahtaa tai elvytämme sitä, kunnes sen kyky luoda työpaikkoja ja talouskasvua on täysin menetetty.

Talouskriisit ovat siitä armollisia, että talous ja yhteiskunnat toipuvat niistä. Meidän ei tulisikaan pelätä talouskriisejä vaan rahoitusmarkkinoiden sosialisointia (tai kansallistamista), koska se tie vie meiltä vapauden, itsemääräämisoikeuden johtaen meidät lopulta totalitarismiin.

Tiemme ei onneksi ole vielä kiveen valettu. Voimme kohdata rakentamamme taloushirviön rohkeasti, tai ajautua syvemmälle taloudellisen dystopiaan, joka lopulta tuhoaa aikaisempien sukupolvien kovalla työllä rakentaman elintason ja vapautemme.

Nyt on jälleen tosiasian tunnustamisen aika.  

Lisäinformaatiota:

Seuraamme talouskriisin etenemistä Q-Review -raporteissamme ja Deprcon -palvelussa. Voit ostaa ne GnS Kaupasta