Espanjalainen Bankia -pankki ilmoitti viime viikon lopulla tarvitsevansa pääomia valtiolta 19 miljardin euron edestä. Espanjalaisessa rahoitusjärjestelmässä pankkeja tukee valtion pankkien pelastusrahasto, jolla on varoja ainoastaan reilun viiden miljardin edestä. Koska Espanjan lainakorot ovat jälleen huomattavasti nousseet, valtio ei käytännössä pysty lainaamaan puuttuvaa 14 miljardia euroa markkinoilta. Espanja tarvitseekin tämän rahan ulkopuolisilta, eli käytännössä EU:lta. Koska Euroopan keskuspankki on irtisanoutunut pääomittamisesta, vaihtoehdoiksi jäävät vain ERVV (Euroopan rahoitusvakausväline) ja EVM (Euroopan vakausmekanismi), joiden kautta myös Suomi tulee pääomittamiseen osallistumaan. Nykyisellään ERVV kuitenkin vain lainaa rahat valtioille, jotka käyttävät rahat pankkiensa pääomittamiseen. Näin ollen Suomi muiden valtiotakaajien kanssa kantaa vieraiden valtioiden yksityisten yritysten rahoittamisesta ainoastaan vain riskin ilman selkeää hyötymismahdollisuutta. Tähän Suomen ei pidä EVM:n kohdalla suostua.

Pankit hankkivat yleensä tarvitsemansa pääoman pääasiassa osakeantien kautta yksityiseltä sektorilta. Pankki siis laskee liikkeelle uusia osakkeita, ts. myy uusia osakkeita pörssin kautta. Tilanteissa, joissa tämä ei ole mahdollista, eli kun luottamus pankin toiminnan kannattavuuteen on markkinoilla menetetty, valtio on käytännössä ainoa pääomarahoituksen lähde. Pankkien pääomittamiseen julkisin varoin on käytännössä kolme muotoa: valtio voi lahjoittaa rahaa pankeille, valtio voi lainata pankeille tai valtio voi sijoittaa pankkeihin. Nämä kolme rahoituksen muotoa sisältävät myös erilaisia variaatioita, kuten vuonna 2008 Yhdysvalloissa toteutettu TARP (Trouble Asset Relief Program).

Pankkien pääomittamisessa julkisin varoin on huomioitava kaksi seikkaa sen lisäksi, että pankki saa riittävästi uuttaa pääomaa jatkaakseen uskottavasti toimintaansa. Ensinnäkin, koska kyseessä ovat veronmaksajien rahat, niille pitää taata mahdollisimman hyvä tuotto. Historia osoittaa selkeästi, että veronmaksajille edullisin pääomittamisen muoto on sijoittaminen, ts. pankin vastikkeellinen pääomittaminen. Toiseksi, pankin osakkeenomistajia on yleensä rangaistava, koska usein juuri he ovat sallineet pankin ottaa isoja riskejä suurien voittojen toivossa. Osakkeenomistajien rankaisemisella myös ehkäistään ns. moral hazard -ongelman syntymistä, missä jonkin markkinatoimijan, kuten pankin, ei tarvitse täysin vastata ottamistaan riskeistä. Tämä luonnollisesti kannustaa markkinatoimijaa ottamaan suurempia riskejä kuin mitä se ottaisi, jos se joutuisi vastaamaan ottamistaan riskeistä täysimääräisesti.

Julkisin varoin tapahtuvassa vastikkeellisessa pääomittamisessa valtio saa vaikeuksissa olevan pankin uusia osakkeita tarjoamastaan pääomasta. Kun pankin toiminta sitten jossain vaiheessa elpyy, sen osakekurssi nousee ja veronmaksajat saavat sijoitukselleen hyvän tuoton. Tarvittaessa valtio voi pääomittamisen ohella myös ottaa pankin haltuunsa, erottaa pankin johdon ja puhdistaa sen taseen tuottamattomista sijoituksista palauttaen näin sen toimintakyvyn. Sijoittajien rankaiseminen tapahtuu yleensä joko nollaamalla pankin osakepääoman tai siten että valtio ostaa pankin osakkeet itselleen johonkin nimelliseen, alhaiseen hintaan. Pohjoismaiden 1990-luvun pankkikriisin hoito vaihteli maitten välillä juuri tämän viimeisen kohdan osalta. Norjassa julkisesti tuetun pankin osakkeet aina nollattiin, Ruotsissa niitä sekä nollattiin että ostettiin nimelliseen hintaan, mutta Suomessa tuki oli usein aluksi jopa vastikkeetonta, ts. korottomia lainoja. Osin juuri tästä syystä pankkikriisin kustannukset olivat Suomessa huomattavasti suuremmat kuin Norjassa ja Ruotsissa.

Vaikeuksiin ajautuneen EU -alueen pankin pääomittaminen pitäisi ensisijaisesti tapahtua sen kotimaan valtion taholta. Mikäli tämä ei ole mahdollista, pääomittaminen pitäisi suorittaa vastikkeellisesti siten, että EVM (tai ERVV) saisi lainaamansa rahan vastineeksi pankin osakkeita. Näin ollen EVM:n omistajat, kuten Suomi, voisivat hyötyä pankin osakkeiden arvon noususta saaden näin mahdollisen tuoton ottamastaan luottoriskistä. EVM:n pääomistuksen ehtoihin pitäisi myös kirjata, että mikäli pankki jouduttaisiin kansallistamaan, sen osakkeet ja velat olisi nollattava ja johto erotettava.