Siirry suoraan sisältöön

Suomen talouskasvun trendi on taittunut huolestuttavasti

Viime aikoina on keskusteltu paljon Suomen ajautumisesta taantumaan muun Euroopan mukana. Esimerkiksi viimeisimmän Suomen taloudellista aktiviteettia kuvaavan suhdanneindeksin päivityksen perusteella Suomen talous on edelleen taantumassa, joka on jatkunut aina viime vuoden helmikuusta alkaen. Ei ole kuitenkaan selvää, onko kyseessä perinteinen suhdannetaantuma vai pidempiaikainen talouskasvun hidastumisvaihe. Suomessa on samanaikaisesti käynnissä rakennemuutos monilla keskeisillä vientialoilla, esimerkiksi metsäteollisuudessa. Suomen vienti ja BKT ovatkin edelleen selvästi alle vuoden 2008 tason.

Viimeksi Suomi ollut vastaavassa selvästi hitaamman, jopa supistuvan trendikasvun vaiheessa vuosina 1990 – 1994, jolloin Suomi ajautui lamaan luottokuplan puhkeamisen ja Neuvostoliiton viennin romahduksen seurauksena. Tällä hetkellä tilanne näyttää kuitenkin erilaiselta kahdesta syystä. Suomen talous ei toistaiseksi ole kokenut vastaavaa romahdusta. Työllisyys on edelleen verrattain hyvällä tasolla, ja vaikka valtio velkaantuu, luottoluokittajat ovat arvioineet takaisinmaksukykymme parhaaksi mahdolliseksi. Suomen talouden tuotannon taso näyttää myös tällä hetkellä vastaavan melko hyvin talouden tuotantopotentiaalia. Vuosina 1991 – 1994 Suomen talous oli selvästi alle talouden tuotantopotentiaalin.

Talouden potentiaalista tuotantoa voidaan mitata monella eri tavalla. Esimerkiksi Suomen Pankin vuonna 2010 julkaisemassa selvityksessä esitellään sekä talousteoriaan että tilastollisiin malleihin perustuvia menetelmiä talouden tuotantopotentiaalin mittaamiseen. Potentiaalinen tuotanto voidaan ajatella tasona, jonka kansantalous kykenee tuottamaan tuotantoresurssien ollessa tehokkaassa käytössä. Yksi tapa mitata potentiaalista tuotannon tasoa on käyttää niin sanottua Hodrick-Prescott-suodinta erottelemaan suhdanne- ja trendikomponentit reaalisen BKT:n aikasarjasta. Tähän perustuvan tilastollisen analyysimme mukaan tuotanto on Suomessa tällä hetkellä melko tarkasti trendikomponenttinsa, eli potentiaalinsa tasolla. Analyysi myös osoittaa, kuinka tuotanto oli selväsi alle potentiaalitasonsa vuosina 1991 – 1994. Nykyisen tiedon valossa ei voidakaan olettaa, että Suomen talous palaisi automaattisesti finanssikriisiä edeltäneeseen yli 3 prosentin vuotuiseen kasvuun suhdannetilanteen  parantuessa.

Analyysimme perusteella Suomen talous ei näytä olevan perinteisessä suhdannetaantumassa vaan talous on laskeutunut, ainakin toistaiseksi, hitaammalle kasvutrendille. Vaikka analyysiin liittyy tiettyjä varauksia, tilanne vaikuttaa hyvin erilaiselta kuin vuosina 1991 – 1994. Suurin huolenaihe on, että Suomen taloudessa ei tällä hetkellä ole näköpiirissä samanlaista ”veturia”, joka nosti Suomen 1990-luvun lamasta. Veturina toimi tuolloin Nokia sekä informaatioteollisuuden nousu. Suomi tarvitseekin uusia kasvun vetureita, eli uusia menestyviä tuotannonaloja. Suomen tulisikin, menoleikkauksien ohella, pyrkiä palauttamaan talous nopeamman kasvun uralle, mikä saattaa vaatia laajamittaisia talouspoliittisia uudistuksia. Uusien tuotannonalojen kehittämisessä käynnissä oleva startup-yritysbuumi pitäisi esimerkiksi pyrkiä hyödyntämään nykyistä paremmin.