Siirry suoraan sisältöön

Kreikan euroeron vaikutuksista

Exceptio firmat regulam in casibus non exceptis (poikkeus vahvistaa säännön tapauksissa, joita ei ole merkitty poikkeuksiksi).

Viime päivinä on puhuttu paljon Kreikan mahdollisen euroeron vaikutuksista. Tällä hetkellä eron todennäköisyys on arviomme mukaan 60 %.  Eron on spekuloitu johtavan joko katastrofiin tai euroalueen vahvistumiseen. Miten Kreikan euroero sitten vaikuttaisi? Totuus on, että kukaan ei tarkkaan tiedä. Analysoimalla euroalueen tilannetta voidaan kuitenkin muodostaa kuva eron mahdollisista vaikutuksista.

Kuten viimeisessä suhdanne-analyysissämme kirjoitimme, Kreikan erolla olisi kaksi välitöntä vaikutusta jäljelle jäävään euroalueeseen: euroalue muuttuisi kiinteiden valuuttakurssien järjestelmäksi, josta voi erota, ja euron asema valuuttamarkkinoilla muuttuisi. Toisin sanoen, Kreikan eron jälkeen euro ei enää koskaan olisi entisensä. Tärkeintä euroalueen kannalta olisi kuitenkin, että Kreikan ero ei millään muotoa olisi poikkeus joka vahvistaa säännön.  Vaikka EKP:n toimet jättäisivät markkinareaktiot pieniksi (josta lisää alla), EKP ei voisi mitään Kreikan tulevalle talouskehitykselle. Jos Kreikan talous alkaisi kasvaa nopeasti eroa pakollisesti seuraavan kaoottisen vaiheen jälkeen, se asettaisi esimerkin kuinka talouskriisit voidaan hoitaa tehokkaasti eroamalla euroalueesta. Yksikään demokraattisesti johdettu maa ei jättäisi tätä tilaisuutta käyttämättä, mikäli maa ajautuisi lamaan. Miksi sitten uskomme, että Kreikka voisi toipua erosta nopeaan kasvuun?

Kreikan talouden suurin ongelma on yksityisten investointien romahdus (ks. sivu 8). Kotimaiset tai ulkomaalaiset yksilöt, yritykset ja instituutiot eivät tällä hetkellä uskalla investoida Kreikkaan sen suuren velkataakan ja euroeron pelossa. Jos euroero toteutuisi, Kreikka ajautuisi velkajärjestelyyn ja Kreikan uusi valuutta devalvoituisi voimakkaasti, maasta tulisi houkutteleva sijoituskohde. Kreikassa on paljon korkeasti koulutettua työvoimaa, etenkin ohjelmistoalalla. Kilpailukyvyn parantuminen uuden devalvoituneen valuutan vuoksi todennäköisesti houkuttelisi maahan teollisia investointeja. Maataloustukijärjestelmiä muuttamalla Kreikka pystyisi tuottamaan suuren osan tarvitsemastaan ruuasta. Turismin kehitys on myös ollut vakuuttavaa ja turismisektori pystyy kasvamaan vielä paljon lisää. Kreikan talous nojaakin huomattavassa määrin palveluihin, jotka vastaavat noin 80 % bruttokansantuotteesta (BKT). Turismin kasvu riittäisikin yksin nostamaan Kreikan talouden nopeammalle kasvu-uralle ja se toisi maahan ulkomaista valuuttaa (turismi on käytännössä vientiä). Kreikasta tulisi euroeron jälkeen erittäin halpa maa, joka houkuttelisi huomattavan määrän turisteja ja siihen liittyviä investointeja. Monet rahansa ulkomaille siirtäneet kreikkalaiset ovat myös valmiita investoimaan takaisin kotimaahansa heti kun epävarmuus poistuu. Uskommekin, että Kreikka kokisi investointibuumin eronsa ja siihen liittyvän kaoottisemman vaiheen jälkeen.

Ratkaisevaa Kreikan talouden toipumiselle euroeron jälkeen olisivat pankkisektorin toiminnan turvaaminen sekä yhteiskuntarauhan säilyminen. Ne vaativat poliittisia päätöksiä, joiden onnistumista on käytännössä mahdotonta arvioida etukäteen. Suurin riski Kreikalle syntyykin eroon varautumisesta tai sen puutteesta. Kreikan talous toimii tällä hetkellä lähes täysin käteisen rahan varassa ja erotilanteessa siirryttäisiin puhtaaseen käteistalouteen. Toimiakseen eron jälkeen Kreikan talous toisin sanoen tarvitsisi suuren määrän seteleitä. Kreikan keskuspankki omistaa setelipainon, mutta tarvittavan setelistön painaminen vaatii aikaa. Jos Kreikka ei ole aloittanut omien eurojen (tms. valuutan) painamista varastoon, erotilanteessa maata uhkaisi vakava rahoituskriisi, joka voisi johtaa useiden eri rinnakkaisvaluuttojen käyttöönottoon sekä laajoihin konkursseihin. Kreikka voi huoletta painaa euroja ja käyttää niitä maksuvälineenä erotilanteessa, koska kaikki Kreikan painamat eurot on merkitty ”Y” kirjaimella. Kreikan eurosetelit voidaan toisin sanoen erottaa muun euroalueen euroista, minkä vuoksi niille muodostuisi oma hinta kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla. Ongelmalliseksi eurojen painamisen tekee, että EKP:n mukaan Kreikan setelipaino pystyy painamaan ainoastaan 10€ seteleitä. Toimivan rahatalouden aikaansaamiseksi erotilanteessa painokoneita olisi siis päivitettävä. Väliaikaisesti maksuvälineinä voitaisiin käyttää Kreikan valtion liikkeelle laskemia velkakirjoja, mutta näitäkin pitäisi tuottaa huomattavia määriä ja niiden käyttöaika jäisi lyhyeksi (niitä käytettäisiin kunnes varsinaista rahaa olisi saatavilla riittävästi). Siksi rahan painaminen olisi järkevämpää. Kreikan kannalta on toivottavaa, että tämä on huomioitu nyt kun neuvottelujen (todennäköisesti) viimeinen vaihe alkaa. Tarvittavan setelistön puuttuminen olisi kuitenkin vain lisähidaste, vaikkakin vakava sellainen, Kreikan toipumisen tiellä.

Euroalueen pitkän aikavälin näkymät eivät Kreikan eron jälkeen olisi yhtä toiveikkaat, vaikka euron ulkoisen arvon jonkinasteinen lasku eron jälkeen auttaisi euromaita. Vuoden 2014 tammikuun blogikirjoituksessa totesimme, että EKP:n OMT (outright monetary transactions) ohjelma piilotti euroeron riskit markkinoilta. Määrällisen keventämisen (QE) ohjelma huononsi tilannetta entisestään, ja yhdessä ohjelmat ovat painaneet euroalueen valtionvelkakirjojen riskit todennäköisyysjakaumien häntiin markkinoiden hinnoittelumekanismin ulottumattomiin. Ohjelmien seurauksena euroeron todennäköisyys onkin muuttunut tuntemattomaksi, poliittisen päätöksenteon määrittelemäksi riskiksi, joka on nyt Kreikan kohdalla toteutumassa. EKP:llä ei olisi mitään mahdollisuuksia kontrolloida tätä riskiä tulevissa lamoissa ja talouskriiseissä. Tämän vuoksi Kreikan euroero vahvistaisi jäljelle jäävän euroalueen liittovaltiokehitystä, koska vastikkeettomat tulonsiirrot olisivat ainoa keino vasta näihin poliittisiin riskeihin. Jos tulonsiirtoja ei lisättäisi, euroeron mahdollisuus nousisi esiin aina kun jokin maa kohtaisi laman tai talouskriisin.

Erolla olisi myös vaikutuksia globaaleilla rahoitusmarkkinoilla, koska se asettaisi koko euron olemassaolon vaakalaudalle pidemmällä aikavälillä. Euro olisi pysyvästi muuttunut ja se ei enää millään tavalla olisi ”peruuttamaton”. Euroopan taloudellinen vaikutusvalta maailmanmarkkinoilla voisi pienentyä. Koska koko euron olemassaolo tulisi kyseenalaiseksi, aiheuttaisi ero todennäköisesti heiluntaa valuutta- ja rahoitusmarkkinoilla. Euroon liittyvä epävarmuus voisi vähentää investointeja Eurooppaan ja syöstä euroalueen uudelleen taantumaan sekä hidastaa maailmantalouden orastavaa elpymistä.  Euroopan keskuspankki voi myös olla pakotettu voimakkaasti puuttumaan muiden kriisimaiden joukkovelkakirjojen markkinoihin pitääkseen Kreikan euron tartuntavaikutukset kurissa.

Onkin todennäköistä, että Kreikan euroerossa voittajia olisi vain yksi: Kreikka itse. Turvallisuuspoliittisista ja jonkinasteisen integraation säilyttämiseen liittyvistä syistä maata ei tultaisi erottamaan EU:sta. Eurolle Kreikan ero merkitsisi todennäköisesti lopun alkua tai vaihtoehtoisesti liittovaltiokehityksen vauhdittumista. Kaikkien taantumassa olevien euromaiden, kuten Suomen, tulisikin mahdollisen Kreikan euroeron tapahtuessa arvioida oma asemansa. Etenkin pitäisi tunnistaa euron muuttunut asema sekä ovatko maat valmiita liittovaltiokehityksen vauhdittumiseen. Jos siihen ei jossakin maassa olla valmiita, tulisi kyseisen maan harkita omaa valuuttaan palaamista Kreikan esimerkin mukaisesti.